"Kas, lempijuomaani: alkoholia!"
Lasken itseni siihen ryhmään, joka nautiskelee alkoholia hyvässä seurassa ja hyvän ruoan kanssa. Olen hedonisti. Joku on joskus kysynyt harrastuksistani ja olen epäröinyt vastata "alkoholit". Ihmiset, jotka sanovat harrastavansa viinejä kuulostavat ja näyttävät hienostuneilta. Miksi minä en rajaa harrastustani pelkkiin viineihin? Silloin valehtelisin. Jäisi pois erilaiset oluet, viskit, konjakit, shampanjat, sherryt, katkerot, liköörit... Samalla periaatteella partiolainen voisi vastata harrastavansa pelkkää suunnistamista.
Alkoholeja ei juoda humalhakuisesti. Niitä juodaan makujen vivahteiden takia. Niillä korostetaan illan tärkeyttä, tilannetta tai ruoan makua. Niitä juodaan elämyksien takia.
Alkoholi on hyvä renki. Huono isäntä. Alkoholit rikastuttavat elämää.
Perjantai- tai lauantai-iltana, lähes jokaisena viikonloppuna kokoonnumme yhteen läheisten ihmisten kanssa. Vaihdamme kuulumisia, keskustelemme, syömme, kuuntelemme musiikkia ja viihdymme. Ennen illallista saatamme juoda lasilliset kuohuvaa ja skoolata päättyneen työ/opiskeluviikon kunniaksi. Aterialla juomme lasilliset puna- tai valkoviiniä. Viinin valinta riippuu aina tarjoiltavasta ruoasta. Aterian jälkeen siirrymme olohuoneeseen sulattelemaan hyvää ateriaa ja keskustelemaan viikon tapahtumista, jonka jälkeen juomme kahvit ja konjakit. Sauna on yleensä kahvin aikana jo lämmennyt tarpeeksi ensimmäisille löylyttäjille. Saunomisen aikana juodaan oluet tai siiderit.
Ilta jatkuu perjantaisin katsomalla "Tartu mikkiin" (paras ohjelma, harmi kun ei jatku enää vuonna 2015) ja laulamalla mukana. Sen aikana saatetaan juoda toiset lasilliset viiniä tai oluet. Alholiannoksia on tähän mennessä kulunut jo viisi. Ilta pimenee ja läheisessä baarissa on tapahtuma tai keikka alkamassa. Saatetaan olla hiprakassa. Keikan aikana otetaan drinkit tai oluet. Kuunnellaan musiikkia, stand-upia tai runonlausuntaa. Tanssitaan, keskustellaan ja hassutellaan.
Maistelun tuloksena on humala.
"Tänä viikonloppuna en dokaa"
Ainakin omasta suustani kyseinen lause on tuttu. Dokaaminen tarkoittaa urbaanin sanakirjan mukaan "juoda alkoholijuotavaa" (http://urbaanisanakirja.com/word/dokaa/)
Mielestäni se kuulostaa sanana kännien vetämiseltä. Siis "rännien vetämiseltä". Perseet olalle? Vulgaaria.
Illanviettoa, ruoan kanssa tarjottua viiniä, kahvikonjakkeja tai saunaoluita ei lasketa dokaamiseksi. Valehtelen itselleni. Dokaan lähes jokaviikonloppu. Eli juon alkoholijuotavaa. Olen viikonloppujuoppo. Tiedän silti rajani ja jos muutamia elämässä sattuneita ylilyöntejä (polttareita, tupareita tai häitä) ei lasketa, niin en ole KOSKAAN perseet olalla. Satunnaisesti kärsin krapulasta. Tuosta viheliäisestä kärsimystilasta, joka pakottaa nuo sanat suuhuni: Tänä viikonloppuna en dokaa!
Olen myös rankasti kritisoinut tipatonta tammikuuta . Mielestäni tipaton tammikuu on niille, joilla on jonkinlaisia ongelmia alkoholin kanssa. Tottakai on helppoa olla juomatta tammikuun aikana alkoholia. Kaikki rahat ovat menneet joulun viettämiseen, joulukuussa on vietetty paritkin kosteat pikkujoulut, vuosi vaihdettiin vähintäänkin sumeissa merkeissä ja missään ei tapahdu mitään. Ei ole keikkoja tai tapahtumia, koska niin moni valkaisee nenänsä tammikuussa, että tapahtumajärjestäjillä ei ole varmuutta illan tuotoista. Tuleeko tarpeeksi asiakkaita?
Helmikuun ensimmäinen viikonloppu antaa oikeutuksen kunnon känneille, koska hei "olinhan koko edellisen kuukauden tipattomalla". Miten onnistuisi sen jälkeen huikaton helmikuu tai maistiton maaliskuu? Niinpä..
"Maksan kohdilta kiristää"
Se joka väittää, että ei ole kertonut koskaan hauskaa tarinaa kaverilleen aloittamalla tai lopettamalla sen lauseella "..Olin kyllä aivan järkyttävässä humalassa..", valehtelee.
Alkoholin negatiiviset terveysvaikutukset liikakäytössä ja suomen alkoholipolitiikka ovat olleet nyt niin näkyvästi tapetilla, että se on saanut minut miettimään suhtautumistani tuohon nektariin. Onko minulla ongelma? Pitääkö "eihän tätä selvinpäin kestä"-sanonta paikkaansa? Entäs "viinaa voi pitää ilman hauskaa, mutta hauskaa ei voi pitää ilman viinaa?"
Lähden kokeilemaan ja tekemään empiirisitä tutkimusta alkoholista, sen vaikutuksen alla olemisesta ja hedonismiin taipuvaisesta luonteestani. Aion olla pikkujoulukauden selvinpäin. Jouluaattoon asti.
Sosiaalinen elämäni on niin kirjavaa, että houkutuksia on varmasti edessä. En aio kieltäytyä pikkujoulukutsusta, keikoista tai illanistujaisista. Menen mukaan siinä missä ennenkin. Tosin nyt selvinpäin.
Tästä haasteessa on tosin koira haudattuna. Eräs läheinen ystäväni lähtee kanssani kokeilemaan selvinpäin oloa. Hän on jopa niin läheinen, että joulukin vietetään yhdessä. Jouluaattona maalissa siintää lempijuomaani. Shampanjaa. Olen siis samanlainen kuin kritisoimani tammikuu-kansa. Kannusteena minulla on alkoholipalkinto. Jouluna tapahtuva "helmikuun eka".
Nyt on torstai ja minua odottaa ensimmäinen haaste. Illalla on tietovisa, jossa parhaille tietäjille on luvassa vouchereita. Voucherit voi käyttää hanajuomaan. Onneksi ovat voimassa vähintäänkin ensivuoteen asti.
Hop! Tästä tämä lähtee. Matka itseeni. Matka suomalaiseen alkoholikulttuuriin ja sunnuntaihin ilman krapulaa. Pitäkää peukkuja. Itse olen vielä kovin varma onnistumisestani. Miten muuttuu suhtautuminen ensimmäisissä pikkujouluissa. Valitsenko kuoharilasillisen vai pommacin?
